Blogiarkistot

Raporttia MSM:stä ja intuitiivisesta syömisestä

MSM-uutiset ensin:

Olen nyt käyttänyt MSM-jauhetta viikon ja päiväannokseni on tällä hetkellä teelusikallinen. Vielä on varmaan liian aikaista odottaa kovin näkyvää tai tuntuvaa muutosta, mutta oikean käden keskisormen kynnessä (joka on ”ongelmakynteni”) olen näkevinäni juuressa parempikuntoista kynttä. Jauheen maku on edelleen aika kamala, mutta pikku hiljaa siihenkin tottuu.

Toisena sitten seikkailuistani intuitiivisen syömisen viidakoissa:

Olen nyt kokeillut omaa versiotani intuitiivisestä syömisestä. Toisin sanoen olen pyrkinyt syömään silloin, kun on nälkä ja olemaan syömättä silloin, kun ei ole nälkä. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta minulle se ei ainakaan toistaiseksi ole ollut sitä.

Työpäivinä on yllättäen ollut helpompaa, vaikka luulisi, että vapaina päivinä olisi helpompi syödä omien tuntemusten mukaan. Vapaapäivinä käy kuitenkin usein niin, että kun kerran olen vapaalla, aloitan päiväni jumittamalla tietokoneella ja huomaan yhtäkkiä, että oho, nyt onkin jo lounasaika, enkä vielä ole syönyt mitään. Työpäivinä tiedän, että aamulla on pakko syödä, koska muuten en herää kunnolla eikä päivä oikein meinaa lähteä käyntiin. Vapaapäivinä heräilen hitaasti ja rauhassa.

Olen ottanut töihin mukaan vaihtelevanlaisia eväitä, yleensä pähkinöitä ja jotain muuta pikkupurtavaa, ja yhdistettynä työpaikan kohtalaiseen aamiaiseen ja heikohkoon lounaaseen niillä pärjää työpäivän ajan.

Ajattelin, että huomenna yritän oikein panostaa tuntemusteni tarkkailuun, ja yritän syödä jotain jo aamulla, mikä tarkoittaa, että tänään pitäisi vielä jaksaa käydä kaupassa. Kaupassa käynti on myös haastavaa, ehkä jopa syömistä haastavampaa, sillä jos menen kauppaan nälkäisenä, poimin koriini lähinnä nopeasti valmistuvia ja epäterveellisiä ruokia, ja jos menen kauppaan kylläisenä, harhailen kaupassa tietämättä, mitä oikein teen siellä, kun mikään tarjolla oleva ei erityisemmin houkuta. Tarvitsisin siis syömisopetuksen lisäksi kaupassakäyntiopetusta.

Mainokset

Ajatuksia syömisestä ja postia Zizzille

Olen nyt haudutellut ajatusta intuitiivisesta syömisestä ja siitä, miten parhaiten ja helpoiten toteuttaa sitä käytännössä. Tämä hauduttelu on johtanut mm. seuraaviin ajatuksiin:

  • Oikean nälän tunnistaminen ajoissa on vaikeaa. Olen tottunut syömään päiväsaikaan ruoka-aikoihin, oli nälkä tai ei, ja olemaan syömättä päiväsaikaan ruoka-aikojen ulkopuolella, olin kylläinen tai en. (Iltasyöminen onkin sitten ihan oma lukunsa.)
  • ”Nälkäaikani” ja ruoka-aikani eivät ole samaan aikaan. Tätä voisi varmaan auttaa eväillä ja välipaloilla. (Työpaikan vegaaniruoka ei myöskään ole kovin kummoista, joten eväät ovat senkin takia hyvä ajatus.)
  • Nälän tunne saapuu hiipuen, ja kun tunnistan sen, nälkä on jo niin voimakas, että haluan syödä, syödä ja syödä. En tiedä, miten voisin oppia tunnistamaan nälän, kun se ei vielä ole Stadionin tornin kokoinen.

Asiasta toiseen: Päädyin loppujen lopuksi lähettämään Zizzille seuraavanlaisen viestin Pettymys-tekstin johdantona:

Hei!

Olen lihava nainen, joka on kovin tykästynyt vaatteisiinne ja siihen, että korostatte sitä, miten lihavillakin pitää olla oikeus näyttää hyviltä ja pukeutua nätisti. Eilisessä uutiskirjeessä kerrotusta kampanjastanne en kuitenkaan oikein pidä, sillä koen sen lyttäävän vähemmän lihavia ihmisiä.

Ymmärrän kyllä, että suurin osa asiakkaistanne ja uutiskirjeenne tilaajista on nimenomaan meitä lihavia, mutta aivan samalla tavoin, kuin lihavia ei pitäisi väheksyä heidän kehonsa koon ja muodon takia, vähemmän lihavia ei myöskään pitäisi väheksyä heidän kehonsa koon ja muodon takia, kuten kampanjanne tuntuu minusta tekevän.

Pidän lihavuusteemaista blogia, johon avauduin aiheesta ja haluan lähettää kirjoittamani tekstin myös teille, sillä kaikenlainen lyttääminen on minusta ongelmallista ja ikävää, eikä kuvasta ollenkaan sitä iloista ja positiivista asennetta, jonka yhdistän ketjuunne ja sen toimintaan.

Parhain terveisin,

[Nimeni] (alias Tosi Lihava)

Katsotaan, tuleeko vastausta.