Blogiarkistot

Googlaa, googlaa tyttönen ja muita sekalaisia ajatuksia ja havaintoja

Ajattelin jakaa kanssanne jälleen otteita viimeaikaisista hakutuloksista:

  • hömppä runo: toivottavasti jokin runoista oli riittävän hömppäpitoinen.
  • painaa sata kiloa: kumpi painaa enemmän, sata kiloa rautaa vai sata kiloa höyheniä?
  • todella lyhyt kirja: nyt ei tule yhtäkään todella lyhyttä mieleen. Marenkikeiju oli lyhyehkö.
  • maailman lihavia naisia: tästä haluaisin itsekin lukea lisää!
  • tupakoijan kunnon kohentaminen: tupakoinnin lopettaminen olisi hyvä alku.

Lisäksi tänne on päädytty aikuisviihdeaiheisilla hakusanoilla, mutta niitä en laita tähän. Ymmärtänette.

Testasin muuten Lovicen lakritsijäätelön, kun sain puskaradion kautta kuulla sitä olevan myynnissä lähiseudulla. Laittaisin tähän kuvan tuotteesta tai linkin nettisivulle, mutten löytänyt netistä mitään. (Googlesta ei tällä kertaa ollut apua, se kysyi vain, oliko tarkoitukseni hakea sanoilla ”love lyrics”.) Jäätelö maistui ihan hyvältä, mutta lakritsia olisi saanut olla paljon enemmän. Nyt siitä jäi melkeinpä pettynyt mieli, sillä se lakritsi, jota jäätelössä oli, oli oikein hyvää.

Ihmettelen myös tätä myyntiin tulemisen ajankohtaa; eikö olisi loogisempaa tuoda jäätelö markkinoille keväällä tai alkukesästä? Sisäinen salaliittoteoreetikkoni miettii, onko kyse siitä, että tuodaan tuote myyntiin sille huonona ajankohtana, ja kun se ei silloin mene kaupaksi, voidaan väittää, ettei tuotetta kannata pitää myynnissä, kun sitä ei selvästikään osteta.

Lopuksi vielä luultavasti viimeinen MSM-raportti: Kätteni iho alkoi oireilla MSM:n käytön myötä. Ajattelin ensin, että kyse on vain yhteensattumasta, mutta nyt, kun jätin MSM:n kokeeksi pois, kätten iho on taas paljon paremmassa kunnossa. Minulle tämä tuote ei siis sopinut (mikä ei tietenkään tarkoita, ettei se ikinä ja missään tilanteessa sopisi kenellekään).

Mainokset

Hengissä ollaan

Kuulumiset lyhyesti:

  • Tupakoimattomuus on edelleen kivaa.
  • Tanssiminen on edelleen kivaa.
  • MSM on edelleen pahaa.
  • Järkevästi syöminen on edelleen vaikeaa.
  • Olen edelleen pöllähtänyt reissun jäljiltä.
  • Töissä ruoka on edelleen välillä vähän mitä sattuu. (Parannusta aiempaan on tosin tapahtunut.)

Ensi kerralla enemmän sisältöä ja vähemmän listoja.

Mainontaa ja tavoitteita

Onko sinulla tavoite, jonka haluat saavuttaa? Sinun täytyy vain tehdä päätös – ja onnistut.

Näin sanoo siis mainos, joka pyörii ainakin Nelosen netti-TV:ssä jatkuvasti. Kyse ei tietenkään ole siitä, että ihmisiä haluttaisiin herätellä unelmien toteuttamiseen yleisellä tasolla, vaan kyse on laihdutusvalmistemainoksesta. Mainoksessa naiset kokeilevat farkkuja ja ovat onnesta soikeita, kun huomaavat niiden olevan oikeaa kokoa. (Epäilemättä kyse on tavoitevaatteista.)

Mainos sai huonoudestaan ja vastenmielisyydestään huolimatta miettimään, minkälaisia tavoitteita minä itse haluan saavuttaa. Totesin haluavani mm:

  • oppia ompelemaan hyvännäköisiä vaatteita
  • pysyä tupakattomana
  • oppia huolehtimaan kodista paremmin
  • oppia syömään järkevästi ja oppia sen niin hyvin, että siitä tulee rutiinia
  • löytää jonkin hyvältä tuntuvan ja lempeän liikuntaharrastuksen.

Tuon viimeisen tavoitteen saavuttaminen on itse asiassa nytkähtänyt hitusen eteenpäin. Sain kuulla tanssitunneista, joissa tanssitaan puolella tempolla ja jotka on suunnattu ihmisille, jotka syystä tai toisesta haluavat liikkua  rauhalliseen tahtiin. Toivon, että tällainen voisi sopia minulle, koska olen tosiaan huonokuntoinen enkä ole koskaan harrastanut tanssia. Tanssia taas en ole harrastanut lähinnä sen takia, että olen huonokuntoinen. Näin nämä ajatukset pyörivät ympyrää ja jahtaavat toisiaan.

Näillä näkymin menen siis ensi viikolla kokeilemaan, miltä tuollainen tanssi ja liikkuminen tuntuu. Tunnit alkoivat jo viime viikolla, mutta tiedonkulussa olleiden ongelmien takia sain tietää ryhmästä vasta toissapäivänä.

Jännittää.

Loppuun vielä MSM-raportti: Huomasin, että jauheen ”nauttimisen” yhteydessä on tärkeää nauttia myös jotain C-vitamiinipitoista, sillä kynsien kunnosta päätellen MSM ei imeydy kunnolla, jos sen ottaa pelkiltään.

Syksy

Syyskuu yllätti, vaikken olekaan autoilija. On se aika vuodesta, kun ihmiset ”ottavat itseään niskasta kiinni”, ”tarttuvat härkää sarvista” ja muutenkin aktivoituvat. Itse en ole suunnitellut juuri mitään ja nekin vähät suunnitelmat ehtivät jo mennä mönkään, joten ei niistä sen enempää.

Lyhesti minulle kuuluu seuraavaa:

  • tupakoimattomuus jatkuu, vaikka ensimmäisten päivien autuas olo onkin jo himmentynyt arjeksi
  • huomasin, että MSM-jauhe maistuu suunnilleen yhtä pahalta suuressa määrässä vettä kuin pienessä määrässä vettä, joten sekoitan sen nykyään vähempään veteen ja yritän juoda niin nopeasti, etten ehdi maistaa
  • en ole jaksanut miettiä syömisiäni.

Elämä heittelee, ja tänään elämäni heitti minut miettimään leluja. Olen mahdollisesti aloittamassa nukkekodinsisustusprojektin ja mieleeni tuli, että haluan nukkekotiini kaikennäköisiä ihmisiä (ellen päädy eläinasukkaisiin), eri pituisia, eri levyisiä, eri värisiä, kaikin tavoin erilaisia. Valmistaisikohan joku sellaisia, vai opettelenko tässä syysiltojen pimetessä myös nukentekoa… Tai sitten päädyn niihin eläinhahmoihin, eläinten valtaama autiotalo voisi sekin olla projektina mielenkiintoinen. Saa nyt nähdä, mitä tästä tulee.

Elän selkeästi jälleen ”juuri ennen” -hetkeä. En vielä ole edes nähnyt kyseistä nukkekotia, mutta nyt jo pää on enemmän kuin täysi ideoita; on autiotaloa, avaruustaloa, taiteilijakommuunia, kauhutaloa ja vaikka mitä muuta.

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomasin, että onhan minulla suunnitelmia syksylle, ja vielä kokonaisen talon verran! Joskus on vähän pitkät piuhat ja lisäksi minun on vaikea mieltää harrastukseksi asioita, joita tehdäkseen ei tarvitse mennä tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan tekemään samaa kuin kaikki muutkin paikassa olijat.

Lihavuuden hyväntahdonlähettiläs

Välillä tuntuu, että kun pidän tällaista blogia, ihmiset odottavat minun olevan jonkinlainen lihavuuden hyväntahdonlähettiläs, aina ja kaikissa tilanteissa. En luonnollisestikaan ole. En usko, että kukaan on. (Jos tätä lukee joku, joka on aina itseensä tyytyväinen, niin ilmoittautukoon kommentoimalla.)

Välillä on rankkaa olla lihava. Välillä on ikävää olla lihava. Välillä on suorastaan raivostuttavaa olla lihava. On tilanteita, joissa fyysinen isokokoisuuteni ja painavuuteni aiheuttaa ongelmia.

Maailmaa ei ole tehty meitä lihavia varten. Vähemmän lihavilla ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä meitä koskien ja usein he haluavat tuoda mielipiteensä myös meidän tietoomme. Tämän he tekevät uskoakseni ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka olisimme sattuneet unohtamaan, miten lihavia me olemme.

Me saamme (tai ainakin minä saan) kuulla usein, että koska olemme lihavia, olen jollakin tavoin huonompia. Olemme heikkotahtoisia, tyhmiä ja kaiken lisäksi vielä rumiakin (sillä rumuutta pahempaa ominaisuuttahan naisella ei voi olla). Olemme groteskeja ja vastenmielisiä mässäiijöitä.

Pitkään olin itsekin samaa mieltä, varsinkin mitä minun omaan kehooni ja omaan lihavuuteeni tuli. Ajattelin, että kun olen näin lihava, en voi ikinä olla oikeasti itseeni tyytyväinen. En voi ikinä olla oikeasti itsevarma. En voi ikinä olla oikeasti onnellinen. Ajatusmaailmaa voisi kuvata sanoin ”ilo ilman laihuutta on teeskentelyä”. Tiesin muutaman lihavan ihmisen, jotka olivat kaikin puolin mahtavia, mutta ajattelin, että ei, minä en voi koskaan olla kuin he. Minua oli kiusattu lihavuuteni takia pitkään ja olin oppinut ajattelemaan, että ansaitsin sen kiusatuksi tulemisen.

Mutta ajattelutavan muutos on mahdollinen. Sen haluan sanoa. Ajan myötä näkökulmat ja ajatukset voivat muuttua. Onnellisuus ei ole kääntäen verrannollinen painoindeksiin. Sen haluan sanoa.

Loppuun pakollinen MSM-raportti: annokseni on nyt reilu ruokalusikallinen päivässä, ja edistystä kynsien suhteen tapahtuu edelleen tasaista tahtia.

MSM-raportti ja ajatuksia itsensä rakastamisesta

MSM-raportti ensin:

Annokseni on edelleen ruokalusikallinen päivässä ja olen edelleen näkevinäni parempaa kynttä ongelmasormessani. Muuta muutosta en ole huomannut. Totesin, ettei jauheen makua oikein voi naamioida, joten sekoitan sen veteen ja juon sitä pitkin päivää, aina sen verran, kuin kestän kerralla juoda. Olen juonut päälle appelsiinimehua, josta saa sitä imeytymisessä auttavaa C-vitamiinia. Se myös poistaa maun suusta melko tehokkaasti.

Ja sitten niitä ajatuksia:

Surffatessani löysin Clutch-Magazinen artikkelin Self-Love Is Not an Obligation, So Stop Preaching It. Lukekaa.

Itsensä rakastamisesta puhutaan paljon, ja aika kovin sanoin: ”Jos et rakasta itseäsi, niin kuinka voit rakastaa ketään muutakaan?” Tai jopa: ” Jos et rakasta itseäsi, niin kuinka kukaan muukaan voi rakastaa sinua?” Itsensä rakastaminen on toki hieno juttu, mutta se on monelle vaikeaa erinäisistä syistä. Se on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Välillä tuntuu, että itsensä rakastamista tarjotaan ratkaisuna ihan kaikkeen: Jos opit rakastamaan itseäsi, saat ystäviä, paremman työpaikan, elät pidempään ja ilmastonmuutoskin pysähtyy.

Siteeraan pätkän artikkelista:

Instead of telling me to love my “flaws,” stop telling me they’re bad and undesirable in the first place. My fat? Tell me that stuff’s amazing, don’t tell me to love it out of one side of your mouth and then diss women who look like me out the other side.

Ja vielä toisenkin:

We all should, if we’re concerned with acceptance, work to make a world where all bodies and states of appearance are accepted, loved and regarded with respect.

Turha varmaan erikseen sanoa, että minä haluan tuollaisen maailman, maailman, jossa kauneus ei ole tarkat kriteerit täyttävien ihmisten etuoikeus, vaan jossa me kaikki saamme olla kauniita (tai olla olematta kauniita) juuri sellaisina kuin olemme. Minä haluan maailman, jossa kaikkia kohdellaan asiallisesti, jossa kenenkään perään ei huudella törkeyksiä ja jossa kenenkään ei tarvitse tuntea painetta tietynlaiseen muottiin sopeutumisesta. Onko se liikaa pyydetty?

Raporttia MSM:stä ja intuitiivisesta syömisestä

MSM-uutiset ensin:

Olen nyt käyttänyt MSM-jauhetta viikon ja päiväannokseni on tällä hetkellä teelusikallinen. Vielä on varmaan liian aikaista odottaa kovin näkyvää tai tuntuvaa muutosta, mutta oikean käden keskisormen kynnessä (joka on ”ongelmakynteni”) olen näkevinäni juuressa parempikuntoista kynttä. Jauheen maku on edelleen aika kamala, mutta pikku hiljaa siihenkin tottuu.

Toisena sitten seikkailuistani intuitiivisen syömisen viidakoissa:

Olen nyt kokeillut omaa versiotani intuitiivisestä syömisestä. Toisin sanoen olen pyrkinyt syömään silloin, kun on nälkä ja olemaan syömättä silloin, kun ei ole nälkä. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta minulle se ei ainakaan toistaiseksi ole ollut sitä.

Työpäivinä on yllättäen ollut helpompaa, vaikka luulisi, että vapaina päivinä olisi helpompi syödä omien tuntemusten mukaan. Vapaapäivinä käy kuitenkin usein niin, että kun kerran olen vapaalla, aloitan päiväni jumittamalla tietokoneella ja huomaan yhtäkkiä, että oho, nyt onkin jo lounasaika, enkä vielä ole syönyt mitään. Työpäivinä tiedän, että aamulla on pakko syödä, koska muuten en herää kunnolla eikä päivä oikein meinaa lähteä käyntiin. Vapaapäivinä heräilen hitaasti ja rauhassa.

Olen ottanut töihin mukaan vaihtelevanlaisia eväitä, yleensä pähkinöitä ja jotain muuta pikkupurtavaa, ja yhdistettynä työpaikan kohtalaiseen aamiaiseen ja heikohkoon lounaaseen niillä pärjää työpäivän ajan.

Ajattelin, että huomenna yritän oikein panostaa tuntemusteni tarkkailuun, ja yritän syödä jotain jo aamulla, mikä tarkoittaa, että tänään pitäisi vielä jaksaa käydä kaupassa. Kaupassa käynti on myös haastavaa, ehkä jopa syömistä haastavampaa, sillä jos menen kauppaan nälkäisenä, poimin koriini lähinnä nopeasti valmistuvia ja epäterveellisiä ruokia, ja jos menen kauppaan kylläisenä, harhailen kaupassa tietämättä, mitä oikein teen siellä, kun mikään tarjolla oleva ei erityisemmin houkuta. Tarvitsisin siis syömisopetuksen lisäksi kaupassakäyntiopetusta.

Lisää ihmeruokaa

Totesin, että tiedän superfoodeista häviävän vähän, ja ajattelin, että tässä olisi oiva aihealue, jonka suhteen voisin itseäni sivistää. Hakusanalla ”superfoodit” löytyikin sitten vaikka mitä, eli aihe taitaa olla aika trendikäs.

Mikä sitten tekee superfoodista  superfoodin? Jaakko Halmetoja vastaa sivustolla www.superfoodit.com näin:

Superfoodit ovat luonnonmukaisesti tuotettuja ruoka-aineita, joilla on uniikkeja ominaisuuksia ja jotka tarjoavat usein jopa terapeuttisia vaikutuksia terveyteemme. […] Tämän päivän tieteellinen tutkimus taas osoittaa eri superfoodien sisältämät valtavat ravinnepitoisuudet ja harvinaiset ainesosat.

[…] Nämä ruoka-aineet rasittavat kehoamme mahdollisimman vähän ja tarjoavat elimistöllemme mahdollisimman paljon ravinteita, mahdollisimman tiiviissä muodossa.

Minulle superfood sanana tuo mieleen lähinnä goji-marjat, kaakaonibsit (joista en vielä ole ihan varma, että mitä ne oikeasti ovat) ja muut eksoottisilta ja kalleilta kuulostavat tuotteet. Goji-marjoja olen jopa maistanutkin, mutta veikkaan, että sokkotestissä en erottaisi goji-marjaa rusinasta.

Ovatko superfoodit sitten trendi ja villitys? Cocovin Tietoa superfoodeista-sivulla sanotaan ei.

Vaikka superruokien ympärille linkitetäänkin paljon trendikkyyttä, on hyvä muistaa, että näitä ruokia on käytetty ruokana pidempään kuin juuri mitään muita ruokia tällä pallolla. […] Olemme syöneet margariinia viimeiset parikymmentä vuotta, mutta chia-siemeniä on käytetty ruokana useita tuhansia vuosia. Näitä ruokia ei tule siis sekoittaa “uusiin ja ihmeellisiin valmisteisiin” tai “trendikkäisiin laihdutustuotteisiin”.

Mitä näistä superfoodeista sitten voi valmistaa? Cocovin keittiö -sivun ohjeilla saa aikaan kaikenlaista, mutta ruokaohjeita lukiessani törmään ongelmaan: yksinkertaisetkin ohjeet vaativat monenlaisia superfoodeja. Toisin sanoen alkuun pääseminen on kallista, kun pitää ostaa (esimerkiksi) punajuurimehua ja lucumaa ja ashwagandhaa ja mantelimaitoa ja kookosöljyä ja lesitiiniä ja macaa. (Ei, minulla ei ole aavistustakaan, mitä suurin osa näistä edes on, otin vain esimerkin vuoksi ensimmäisen reseptin ja listasin sen ainekset banaania lukuun ottamatta Sen minä sentään tunnistan.)

Alkuun pääsee onneksi yksinkertaisemminkin. Jarkko Halmetoja opastaa:

Superfoodien käyttömukavuus ja helppous on monelle suurin syy niiden suosimiseen. Kuivatut marjat, pähkinät tai vaikkapa kaakaopavut on helppo syödä sellaisenaan, ilman erillistä ruoan valmistamista tai varsinaista reseptiä. […] Mahdollisimman suuri määrä herkullisia ravinteita, pakattuna mahdollisimman pieneen massaan kuulostaa monen korvaan optimaaliselta ravinnolta.

Kuulostaa siltä, että näistä voisi olla eväiksi, jos työpaikan vegaaniruokatarjonta ei ota parantuakseen. Voisi melkein kokeilla.

Ihmeruokaa

Olen suhtautunut ns. superfoodeihin aika suurella varauksella siitä lähtien, kun kokeilin tehdä itse raakasuklaata valmiista aineksista. Vika on joko pakkauksessa tai minussa, mutta maku oli niin hirveä, ettei ole tehnyt mieli kokeilla uudelleen.

En vieläkään voi ymmärtää, miten suklaasta voi saada aikaiseksi jotain niin pahaa ja päätin, että superfoodit eivät ole minua varten. Nyt olen kuitenkin joutunut mainonnan uhriksi. Vegaani.us-sivulla esiteltiin MSM-jauhe (vaikeammalta nimeltään metyylisulfonyylimetaani) ja se kuulemma auttaa kynsien ja hiusten huonokuntoisuuteen (ja superfoodeille tyypillisesti toki kaikenlaisiin muihinkin asioihin, mutta nuo argumentit olivat ne, jotka ylipuhuivat minut).

Aloitin eilen hyvin varovaisesti teelusikan kärjellisellä, kuten minua neuvottiin, ja tarkoitus olisi nostaa annos vähitellen ensin yhteen ruokalusikalliseen päivässä ja katsoa, mitä tapahtuu. Raportoin kokeilun etenemisestä tänne, jos raportoitavaa tulee. Sen voin ainakin sanoa jo nyt, että maultaan jauhe on suunnilleen yhtä pahaa kuin pellavansiemenöljy, paitsi että jauheen maun saa suusta helpommin pois.

Tiedä sitten, onko tämä(kin) villitys hömppää, jolla meiltä yksinkertaisilta ihmisiltä nyhdetään rahat pois mahdollisimman tehokkaasti.

Onko sinulla kokemusta superfoodeista? Ovatko ne tehneet sinusta supertyypin vai vain laihduttaneet lompakkoasi?