Blogiarkistot

Menneisyyden taakka

Haluaisin kirjoittaa blogiin useammin ja nyt olen yrittänyt keksiä, mitkä asiat hankaloittavat bloggaamistani. Yhden olen jo keksinytkin, ja siitä kirjoitan tänään lyhyesti. Olen selannut blogia jonkin verran inspiraatiota etsiessäni ja törmännyt kirjoituksiin, joita en tässä ja nyt kysyttäessä enää allekirjoittaisi. Todettakoon siis tässä seuraavaa: olen ihmisenä keskeneräinen eivätkä mielipiteeni ole lopullisia totuuksia edes minulle, vaan voin muuttaa mieltäni, kun opin asioista lisää ja tietämykseni syvenee. Ajattelin yrittää palata osaan postauksistani ja päivittää mielipiteeni niissä käsittelemiäni asioita koskien, mutta koko blogia en aio käydä läpi, ainakaan kovin systemaattisesti.

Vaikka mielipiteeni ovat muuttuneet, ”vanhentuneet” tekstit ovat olleet todellisuuttani siinä hetkessä, kun olen ne kirjoittanut ja siksi en halua niitä kokonaan poistaa. Toivon, että suotte minulle keskeneräisyyteni. Yritän itsekin suoda sen itselleni.

Huono päivä

Mitä omassa kehossa viihtymiseen ja itsestään pitämiseen tulee, minulla on ollut tänään huono päivä. Itse asiassa minulla on viime aikoina ollut tässä suhteessa aika monta huonoa päivää. Tällaisina päivinä tuntuu, etten todellakaan halua blogata, mutta nyt minusta tuntuu, että juuri tällaisena päivänä minun pitääkin blogata. Ei olisi kohtuullista odottaa (niin minun kuin teidän lukijoidenkaan), että kaikki päiväni olisivat ruusuja ja kukkasia ja että minun pitäisi aina jaksaa ja haluta toimia lihavuuden hyväntahdonlähettiläänä Suomen kansalle.

Kun aloitin tämän blogin pitämisen, tärkeimpänä tavoitteena oli, kuten tuossa sivupalkissakin lukee, kertoa siitä, minkälaista on olla oikein tosi lihava. Olen kuitenkin muutamasta syystä ”sensuroinut” itseäni.

Ensimmäinen syy on selkeästi nimettävissä: koska suuri osa lihavuutta ja lihavia ihmisiä käsittelevistä teksteistä antaa ymmärtää, että lihavuus on suunnilleen maailman kauhein asia, olen halunnut korostaa positiivisuutta ja sitä, että omasta kehostaan voi ja saa tykätä, vaikka sattuisikin olemaan lihava.

Toisenkin syyn tunnistan: kiiltokuvamaailmaan eksyminen. Monia blogeja lukiessa tuntuu siltä, että kaikilla bloggaajilla on aina hyvä päivä, takana puolimaratonin juokseminen, yllään uudet merkkivaatteet ja muutenkin kaikki niin hienosti kuin olla voi. Kun vertaa elämäänsä kokonaisuudessaan näihin bloggaajien ”valittuihin paloihin”, oma arki tuntuu kovin harmaalta.

Mutta jotta tämä postaus ei olisi yksinomaan valitusta, haluan jatkaa pintaa syvemmälle. Meillä kaikilla on huonoja päiviä, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. On päiviä, joina minä tunnen itseni läskiksi, rumaksi, groteskiksi ja vaikka miksi. Sanon, että tunnen, vaikka yksikään luettelemistani sanoista ei ole tunne. Näiden epätunteiden takaa paljastuu usein esimerkiksi epävarmuutta, pelkoa, huolta, surua ja muita vaikeasti käsiteltävissä olevia tunteita.

On yksinkertaista kätkeä nämä tunteet, katsoa peiliin ja sanoa: ”En pidä näkemästäni.” Se ei kuitenkaan ole rakentavaa, sen avulla ei pääse eteenpäin. Tunteet on uskallettava kohdata, jotta niitä voi käsitellä, ja ainakin itse olen sitä mieltä, että tunteiden käsittely on pidemmän päälle parempi ratkaisu kuin niiden pakeneminen. Mutta ei tehdä tästäkään nyt mitään ehdotonta sääntöä: varmasti on tilanteita, joissa tunnemöykkyä ei kannata alkaa penkomaan. Kaikella on paikkansa ja aikansa. Olkaamme siis armollisia itsellemme — ja älkäämme tunteko syyllisyyttä siitä, jos emme aina jaksakaan olla armollisia.

Väliaikatietoja

Kun aloitin tämän blogin pitämisen, vannoin itselleni pyhästi, että vaikka postausten välillä ehtisi kulua pitkäkin aika, en pyytelisi anteeksi hidasta/hidastunutta päivitystahtia. Nyt kuitenkin teen sen. En ole hylkäämässä blogia, enkä ehkä varsinaisesti ota siitä lomaakaan, mutta vaikuttaa siltä, että vähään aikaan en tule suodattamaan pääni sisältöä blogiteksteiksi. Jatkan kirjoittamista, kun sen aika taas tulee.

Haaste

Bamiella haastoi minut seuraavanlaiseen haasteeseen:

  • Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
  • Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
  • Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
  • Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.
  • Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat. 
  • Ei takaisin haastamista.

Minä sain seuraavat kysymykset:

1. Miksi aloitit bloggaamaan?
Mielestäni maailmassa ei ollut tarpeeksi suomenkielisiä läskiblogeja.

2. Mitä et tekisi, vaikka siitä maksettaisiin?
Tappaisi.

3. Mikä saa sukat pyörimään jaloissasi?
Vegaaniset leivonnaiset.

4. Ketä ihailet?
Yleisesti ottaen ihmisiä, jotka ovat rohkeasti omia itsejään.

5. Mihin/kehen uskot?
Uskon Jumalaan. Yritän uskoa myös itseeni.

6. Mitä inhoat?
Haisevia viemäreitä.

7. Mikä ihastuttaa sinua?
Kauneus.

8. Onko sinulla lemmikkieläin/-eläimiä? Mikä eläin/eläimiä?
Ei ole, ei tule.

9. Masentaako sinua koskaan? Mikä masentaa?
Masentaa. Yleensä elämä, joskus jokin pienempi asia.

En haasta ketään henkilökohtaisesti, mutta jos joku haluaa ottaa haasteen vastaan, tässä on sellaista henkilöä varten yksitoista kysymystä:

  1. Mikä on parasta maailmassa?
  2. Mikä saa sinut itkemään?
  3. Mistä ominaisuudestasi olet ylpein?
  4. Kuka on lempikirjailijasi? Miksi?
  5. Onko jotain asiaa, jota teet vain ollessasi ihan yksin?
  6. Mitä haluat tulevaisuudelta?
  7. Mitä olet oppinut menneisyydeltä?
  8. Mitä et pelkää?
  9. Onko olemassa jotain aatetta tai ideologiaa tms., jonka vuoksi olisit valmis kuolemaan?
  10. Minkälainen on unelmakotisi?
  11. Mikä kysymys minun olisi vielä pitänyt esittää?

Jos vastaat näihin kysymyksiin, linkitäthän vastaukset kommenttiin, jotta saan lukea vastauksesi.

Googlaa, googlaa tyttönen ja muita sekalaisia ajatuksia ja havaintoja

Ajattelin jakaa kanssanne jälleen otteita viimeaikaisista hakutuloksista:

  • hömppä runo: toivottavasti jokin runoista oli riittävän hömppäpitoinen.
  • painaa sata kiloa: kumpi painaa enemmän, sata kiloa rautaa vai sata kiloa höyheniä?
  • todella lyhyt kirja: nyt ei tule yhtäkään todella lyhyttä mieleen. Marenkikeiju oli lyhyehkö.
  • maailman lihavia naisia: tästä haluaisin itsekin lukea lisää!
  • tupakoijan kunnon kohentaminen: tupakoinnin lopettaminen olisi hyvä alku.

Lisäksi tänne on päädytty aikuisviihdeaiheisilla hakusanoilla, mutta niitä en laita tähän. Ymmärtänette.

Testasin muuten Lovicen lakritsijäätelön, kun sain puskaradion kautta kuulla sitä olevan myynnissä lähiseudulla. Laittaisin tähän kuvan tuotteesta tai linkin nettisivulle, mutten löytänyt netistä mitään. (Googlesta ei tällä kertaa ollut apua, se kysyi vain, oliko tarkoitukseni hakea sanoilla ”love lyrics”.) Jäätelö maistui ihan hyvältä, mutta lakritsia olisi saanut olla paljon enemmän. Nyt siitä jäi melkeinpä pettynyt mieli, sillä se lakritsi, jota jäätelössä oli, oli oikein hyvää.

Ihmettelen myös tätä myyntiin tulemisen ajankohtaa; eikö olisi loogisempaa tuoda jäätelö markkinoille keväällä tai alkukesästä? Sisäinen salaliittoteoreetikkoni miettii, onko kyse siitä, että tuodaan tuote myyntiin sille huonona ajankohtana, ja kun se ei silloin mene kaupaksi, voidaan väittää, ettei tuotetta kannata pitää myynnissä, kun sitä ei selvästikään osteta.

Lopuksi vielä luultavasti viimeinen MSM-raportti: Kätteni iho alkoi oireilla MSM:n käytön myötä. Ajattelin ensin, että kyse on vain yhteensattumasta, mutta nyt, kun jätin MSM:n kokeeksi pois, kätten iho on taas paljon paremmassa kunnossa. Minulle tämä tuote ei siis sopinut (mikä ei tietenkään tarkoita, ettei se ikinä ja missään tilanteessa sopisi kenellekään).

Perun puheeni

Mietin pitkään ja hartaasti, mikä olisi paras tapa toimia tilanteessa, josta löysin itseni. Pohdintani perusteella poistin edellisen tekstini valokuvineen ja perun puheeni ruokakuvaprojektin suhteen. Tälle päätökselle on muutama syy, joista tärkein on se, että en halua tästä blogista tulevan mitään Tosi Lihava nainen mässää — Katso kuvat! -blogia. Toinen tärkeä syy on, että haluan suhtautua ruokaan neutraalisti, ja jotta voisin tehdä niin, minun on opeteltava suhtautumaan syömiseenikin neutraalisti. Sitä tavoitetta taas en voi saavuttaa, jos miellän syömiseni uutisoimisen arvoiseksi.

Voin kenties joskus kirjoittaa jotain syömisistäni. Voin kenties joskus jopa laittaa blogiin kuvia syömisistäni. Voin kenties jopa tehdä sen tyyliin ”viime aikojen ykkösherkku” tai ”viime aikojen paras löytö”, sillä haluan jakaa vegaaniuden ja vegaaniherkkujen ilosanomaa myös tämän blogin kautta. Tunnollisesti pidettävää ruokapäiväkirjaa blogista ei kuitenkaan tule.

Aiheiden etsintää

Kuten ehkä olette huomanneet, bloggaamisen rutiini on ikään kuin hukassa. Tämän asian korjaamista silmälläpitäen olen miettinyt, minkälaiseen kelkkaan seuraavaksi hyppään ja miten tästä kelkkailusta raportoisin. Jokin syömisteemainen juttu tai sitä läheltä liippaava aihe se varmaan olisi. Nyt kysynkin teiltä lukijoilta, kiinnostaisiko teitä lukea jostakin seuraavista aiheista:

1. Tekstejä aiheesta ”mitä vegaani syö?” (esim. ”mitä vegaani syö, kun laiskottaa?”, ”mitä vegaani syö ulkona?”, ”mitä vegaani tarjoaa sekaaneille?”) Ainakin tämänsuuntaisilla hauilla päädytään tähän blogiin.

2. Syömiseni ja juomiseni vaikka viikon ajalta sanoin ja huonoin valokuvin esitettynä. Tämä voisi saada minut taas miettimään syömisiäni. Viime aikoina en ole kauheasti jaksanut miettiä.

3. Syömishistoriani. Tämä voisi auttaa minua uskomaan, että tilanteeni on itse asiassa parempi kuin se tuntuu olevan.

4. Jotain mielenkiintoisempaa, mitä?

Tarkoitukseni olisi kirjottaa myös vaatteiden itse ompelemisesta ja siihen liittyvistä asioista, mutta sitä en voi tehdä, ennen kuin opin itse jotain kertomisen arvoista.

Vastata saa, ja jos ette vastaa, en vastaa sisällöstä.

Sata!

Blogi on nyt saanut uuden ulkomuodon sadannen tekstin kunniaksi.

Mietin tässä, että kun tätä blogia ilmeisesti jo lukeekin joku, minusta olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä aiheet kiinnostavat lukijoita. Kommentoikaa. (Tai olkaa kommentoimatta, ihan miten parhaalta tuntuu.)

Tyrkyllä olisi esimerkiksi seuraavanlaisia aiheita:

  1. kokeilukeskiviikon paluu (ruoka)
  2. kokeilukeskiviikon paluu (muut kokeilut)
  3. ruoka ja vegaanijutut
  4. vaatteet ja pukeutuminen
  5. muu, mikä?

Tulosvaroitus

Camp NaNoWriMo alkoi tänään ja aloitan ylihuomenna uudessa työpaikassa. Muuhun tekemiseen liikenevä aika tulee siis vähenemään dramaattisesti. En toki aio hylätä tätä blogia (ja ties vaikka kirjoittamisen tuloksena tai uuden paikan havainnointina syntyisi jopa kirjoitusaiheita), mutta arvelen, etten pysty pitämään yllä yhtä tiheää päivitystahtia kuin tähän asti.

Ajattelin vain ilmoittaa, ettette luule marsilaisten kaapanneen minua.

Nimettömyydestä

Olen miettinyt pitkään (vaikkakaan en kovin hartaasti), miten anonyymina haluan tämän blogin pitää. Nyt olen päässyt jonkinlaiseen lopputulokseen: haluan säilyttää ainakin jonkinlaisen pseudoanonymiteetin. Tämä tarkoittaa mm. sitä, etten aiemmasta suunnitelmastani poiketen arvostele paikallisia ruokapaikkoja enkä julkaise blogissa valokuvia, joista minut tunteva ihminen voisi tunnistaa minut.

Uskon Oscar Wilden sanoihin: ”Man is least himself when he talks in his own person. Give him a mask, and he will tell you the truth.”

Suunnistakaamme siis yhdessä kohti totuutta naamioidemme takana.