Runo ruoasta

Blogiin on tultu muutamia kertoja haulla ”runo ruoasta” tai vastaavilla hakusanoilla. Tässä sellainen runo nyt sitten olisi.

Tänään me laitamme naudasta ruokaa,
aivan kuin meillä on tapana.
Sitä me syömme ja vatsamme huokaa,
emme pidä sitä pahana.

Puutarhan mullasta nousta saa verso
vihreä, hento ja herkullinen.
Sen syömme salaa, siis emme kerro,
se olkoon vain nautinto salainen.

Paljon voi syödä ja paljon voi juoda,
monia vaihtelu virkistää.
Ruokaa kun aletaan eteemme tuoda,
se mieliä, kieliä herkistää.

Seis! Tämä runo ei lopukaan näin,
se loppuu aivan toisin päin!

Nauta siis syököön nyt ihmisen,
multa taas nielaiskoon kasviksen,
pois joutaa pöytä ja lautanen,
näin voimme lopettaa lorusen.

Advertisement

Lainattuja kirjoja

Olen tänä viikonloppuna saanut loppuun kaksi lihavuuskirjaa, Eila Jaatisen Iloiset kilot (en valitettavasti löytänyt parempaa linkkiä) ja Pekka Hiltusen Ison. Kumpikin oli omalla tavallaan mielenkiintoinen lukukokemus.

Iloiset kilot on vaikeasti määriteltävissä oleva sekametelisoppa, josta luultavasti löytyy jokaiselle jotakin, mikä kolahtaa, mutta jossa on toisaalta myös varmasti jokaiselle jotain sellaista, mikä tökkii. Kirjassa on runoja, proosaa, faktaa, sitaatteja, välikevennyksiä ja paljon muuta. Itse luokittelisin kirjan ”taukokirjaksi”, siis sellaiseksi kirjaksi, josta voi lukea pieniä kokonaisuuksia, kun haluaa pitää taukoa jostain muusta tekemisestä. Kirjan tekstit ovat lyhyitä ja enimmäkseen niin itsenäisiä kokonaisuuksia, että kirjan voi avata vaikka sattumanvaraiselta sivulta ja ryhtyä lukemaan ilman, että tarvitsee miettiä kärryille pääsemistä tai niiltä putoamista.

Iso oli kirjana varsin erilainen. Kun luin sitä, mieleni teki jatkuvasti ottaa kynä tai paperinpala tai jokin merkintäväline, jolla voisin merkitä mielestäni osuvimmat sanavalinnat ja juonenkäänteet, jotta löytäisin ne myöhemminkin. Loppujen lopuksi jätin merkinnät tekemättä, mutta jos olisin tehnyt niitä, olisin saanut tehdä niitä paljon.  Koin lukiessani monia samastumisen hetkiä, ja en voi kuin ihailla sitä, miten hyvin Hiltunen on päässyt lihavan naisen nahkoihin. Mielenkiintoisen juonen lisäksi nautin kovasti Hiltusen käyttämästä kielestä. Iso on selkeästi ahmittava kirja, ja ainakin minusta oli vaikeaa laskea kirjaa käsistäni, kun halusin jatkaa vielä yhden luvun, ja sen jälkeen vielä toisen.

Molemmissa kirjoissa pidin siitä, miten lihavuutta lähestyttiin. Suoraan, ilman kiertelyjä ja anteeksipyytelyjä. Minulle ainakin jäi kummastakin kirjasta se vaikutelma, että ongelma on nimenomaan siinä, minkälainen maailma on, ei niissä ihmisissä, jotka tämän maailman mielestä ovat liian painavia. Tätä lisää, kiitos!

Mitä vain sille antaa

Vähemmän kultaisia muistoja -tekstissä mainitsin minusta tehdystä piirroksesta. Kuva on kummitellut verkkokalvoilla sen verran voimakkaasti, että asialle oli tehtävä jotain. Minun tapauksessani ”tehdä jotain” ja ”kirjoittaa siitä” ovat usein lähes synonyymejä. Tässä siis runo, vaikkei olekaan lauantai.

 

Mitä vain sille antaa

”Syö kolme lämmintä ateriaa päivässä”
Niin he sanovat.

En! Syön kolmekymmentä ateriaa,
kolme sataa ateriaa,
kolme tuhatta ateriaa.

Kun syön, syön paljon,
syön perunaa,
syön pihviä,
syön salaattia
ja syön niitä paljon.

Kun ruoka loppuu,
syön lautasen,
syön veitsen,
syön haarukan.

Jos sinulla on tähän sanomista
syön sinutkin,
hotkaisen yhtenä suupalana
juon ruokakermaa kyytipojaksi.

Nam.

Lauantailyriikkaa

Tuntemattomat

Tuntemattomat uskovat
kai tarkoittavansa hyvää
kysellessään painostani
syömisistäni
liikkumisistani

He ovat minua laihempia,
ja siitä kai johtuu
että he puhuvat
alentuvaan sävyyn

Tai ehkä kyseleminen
on sen varmistamista
että minä teen jotain väärin

Että jos he jatkavat
valitsemallaan linjalla

He eivät liho

Hyvää ruokaa

Ruokakaupat tuntuvat välillä olevan varsinaisia miinakenttiä. On liikaa valintoja, joita pitää tehdä ja jotka usein joko sulkevat toisensa pois tai ovat ristiriidassa keskenään. On hiilijalanjälkeä ja muita ympäristökysymyksiä, eettisiä kysymyksiä, erilaisia makumieltymyksiä ja ruokaan käytettävissä oleva rahamäärä on rajallinen.

Muistan erinäiset kerrat vaikkapa nyt kaupan leipäosastolla, missä tutkin pitkään ja hartaasti tarjolla olevia tuotteita. Oli luomua, oli täysjyvää, oli erilaisia sekaleipiä, oli lisäaineetonta, ja kaikkea muutakin ja sitten vielä se yksi ”parasta ennen huomista” -leipä, jonka olisi saanut halvemmalla. Minä ainakin henkilökohtaisesti läkähdyn tuohon vaihtoehtojen paljouteen enkä osaa päättää, mikä näistä nyt sitten olisi paras, mikä olisi hyvää ruokaa muutenkin kuin makunsa puolesta.

Ostopäätöksiäni ohjaa pitkälti se, että olen vegaani. En osaa edes kuvitella, miten pystyisin tekemään ostoksia ihan vaikka tuossa lähikaupassa, jos minulla ei olisi tällaista ”rajoitetta”. Margariineissa on (tietääkseni) yksi vegaanivaihtoehto, meidän kaupan kasvikermoissa samoin. Myslihyllyssä on yksi minulle kelpaava myslilaatu. Ja niin edelleen. Isoissa kaupoissa olen hukassa, sillä yhteen  vaihtoehtoon tottuneelle on vaikeaa valita esimerkiksi kuudesta erilaisesta vegaanisesta levitteestä. On tietysti hienoa, että vaihtoehtoja on, mutta tästä huolimatta minusta tuntuu helpommalta käydä tuossa lähikaupassa, mistä saa tuttuja, turvallisia ja käytössä kelvolliseksi havaittuja tuotteita.

 

Syöjätär

Ei ole montaa asiaa,
joihin uhraisin yhtä paljon aikaa
kuin syömiseen tai sen suunnitteluun

Ei montaa asiaa,
joihin uhraisin yhtä paljon rahaa
kuin hyvään ruokaan

En tingi syömisestäni,
vaan vaadin laadukkaita
eettisesti tuotettuja raaka-aineita

Syön ne ja niistä tulee osa minua
Syömällä hyvää ruokaa
minustakin tulee hyvä

Lauantailyriikkaa

Harrastan kirjoittamista, ja kirjoitan jonkin verran myös lihavuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Tänään ajattelin sulostuttaa lauantaipäiväänne runolla.

 

Sisäpuolet

Olen ulkoa iso
mutta sisältä vielä isompi
minua on niin paljon
että tuskin mahdun itseeni

Sisältä iso minä
pyrkii aina ulos
se venyttää ihoani
raskausarpiseksi

Ne ovat kartta
jolla rakastajani suunnistaa
hän löytää ne kohdat
joissa iso minä on pinnassa

Olen ulkoa iso
mutta sisältä vielä isompi
sieluni painoindeksi
on neljäkymmentäviisi

 

Loppukevennykseksi vielä parhaat rantakuntoon pääsemisen ohjeet. Muuta ei tarvita.