Monthly Archives: huhtikuu 2013

Kurkistus jääkaappiin

Tässä vähän esimakua siitä, mitä tuleman pitää.

jaakaappi

Sisältö vasemmalta oikealle ja ylhäältä alaspäin:

  • aurinkosalaattia
  • tofua, soijajuustoa, sinistä Keijua
  • kookosmaitoa, herkkusieniä
  • pieniä tomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, kurpitsansiementahnaa, kapriksia
  • avokadoja, perunoita, punasipuleita
  • (ovessa) kasvisliemikuutioita, ketsuppia, mehua, ja öljyjä.

Huomisiin!

Mainokset

Omat epävarmuudet ja se, mitä ”ansaitsen”

Olen nyt yrittänyt ottaa tavaksi kävellä viikonloppuisin reilun puolen tunnin kävelymatkan päässä olevaan vähän isompaan ruokakauppaan. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää, samoin ajan viettäminen poissa tietokoneen ääreltä.

Jokin kuitenkin vaivaa. Käveleminen ei ole mitenkään erikoisen tehokasta liikuntaa, mutta ilmeisesti se kuitenkin muistuttaa pääni sisällä ”oikeaa” liikuntaa sen verran, että vanhat ikävät ajatusmallit heräävät henkiin. Ajatukset siitä, miten maukkaat ruoat on ”ansaittava”, ja jos niitä ei ole itselleen jollain tavalla ansainnut, pitää ostaa jotain vähemmän houkuttelevaa, mutta mahdollisesti terveellisempää. Kerta toisensa jälkeen muistutan itseäni siitä, että ei, arvoni ihmisenä ei ole kääntäen verrannollinen painooni.

Toinen asia, josta joudun usein muistuttamaan itseäni, on se, että minä en varmaan ole muiden ihmisten mielestä niin mielenkiintoinen kuin miltä minusta tuntuu. Kaupan kassa tuskin katsoo hyväksyvästi, kun puran korista hihnalle kotimaisia vihanneksia, ja vastaavasti hän tuskin paheksuu nähdessään ostamani karkkipussin. Hän tuskin kertoo kotona perheelleen, kuinka hänellä oli asiakkaana sellainen oikein tosi lihava nainen, joka osti sitä ja tätä.

Mutta hetkeksi vielä tuohon ”ansaitsemiseen”. Kuka sen loppujen lopuksi määrää, mitä minä ansaitsen (tai joku muu ansaitsee)? Naistenlehtien kirjoittajat? Ravitsemusterapeutit? Lääkärit? Huolestuneet läheiset? Vai olisiko sittenkin mahdollista, että voisimme itse päättää, oman itsemme asiantuntijoina, mikä on meille parasta, ilman että alamme miettiä, mitä se kassaneiti tai kauppakassit näkevä kyttääjänaapuri ajattelee meistä ja meidän valinnoistamme? Itsehän me kehomme omistamme.

Löydettyjä lehtijuttuja ja blogin tulevaisuus

Olen tässä googlaillessa löytänyt pari mielenkiintoista llihavuutta käsittelevää lehtijuttua. Näistä vanhempi on Me naiset -lehden artikkeli ”Nuori, nainen ja yli 100 kiloa: ’Ongelmani ei ole lihavuus vaan muiden asenteet’”, ja uudempi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen ”Viidessä vuodessa 58 kiloa lisää: Todella lihava vihaa sovituskopin peiliä”. Artikkeleissa kuvataan kahta erilaista ihmistä ja tapaa olla lihava. Näitä tekstejä voisi analysoida vaikka kuinka, mutta nyt en pysty siihen itse. Sen sijaan kehotan lukemaan, oikein ajatuksella.

Mutta asiasta toiseen. Olen tässä miettinyt, mitä haluan tältä blogilta ja sen kirjoittamiselta. Miettimiseni tulos on, että haluan

  • oppia uusia asioita itsestäni
  • kokeilla uusia asioita, haastaa itseäni ja raportoida näiden kokeilujen ja haasteiden tuloksista
  • kasvaa ihmisenä uusien asioiden oppimisen ja kokeilemisen myötä
  • sisällyttää blogiin jonkinlaisia toistuvia elementtejä (kuten esim. lauantailyriikka ja eräs toinen, joka nähnee päivänvalon ensi viikolla)
  • saada palautetta ja käsitellä asioita, jotka ovat teidän lukijoiden mielestä käsittelyn arvoisia.

Näiden avulla toivon löytäväni blogille ryhdin, suuremman suunnan ja vision. Unohdinko jotain olennaista?

Lauantailyriikkaa

Maailma on hirveä,
täynnä viestejä,
ettet ole riittävä,
joten häpeä!

Tahdon tätä vastustaa,
muuttaa maailmaa.
Vallankumous alkaa,
kun siitä kirjoittaa.

Me olemme kauniita,
hurmaaviakin,
jokainen tällaisena
parahultaisin.

Itseään saa rakastaa,
ei syytä häpeään.
Elämä on parempaa,
jos pitää itsestään.

Joogaa

Kävin tänään joogatunnilla toista kertaa elämässäni, ensimmäinen kerta taisi olla lukioaikoina. Tunti oli lempeää hatha-joogaa (tuo sana ”lempeä” oli siis tunnin nimessä, ja aika lempeää se olikin). En tiedä joogasta oikeastaan mitään, joten en osaa sanoa, minkälaista tuo on muuhun joogaan verrattuna. Vetäjä oli erinomainen, kannustava ja rohkaiseva.

Olen nyt yrittänyt analysoida reaktioitani tuntiin, mutta niistä on vaikea saada tolkkua. Osa tehdyistä harjoituksista tuntui todella hyvältä, mutta toisaalta osa harjoituksista tuntui niin pahalta, että nieleskelin itkua. Syystä en saa kiinni. Ajattelin, etten ihan vielä heittäisi kirvestä kaivoon tämän suhteen (pitäähän uusia ruokiakin maistaa useampi kerta, jotta niihin tottuu), vaan kokeilen vielä ehkä pari kertaa, jos sopivia tilaisuuksia tulee. Ja niitähän tulee, kun järjestää.

Toiveissa olisi kokeilla jotain muutakin huonokuntoiselle ja aina vähän liikkuneelle sopivia lajeja. Vinkkejä saa antaa. Samoin, jos jollakulla on vastausehdotuksia siihen, miksi osa tunnista tuntui aivan hirveältä, olisin enemmän kuin kiitollinen ehdotusten kuulemisesta.

Kaaos

Viime aikoina syömiseni on ollut melkoisen kaoottista. En ole suunnitellut kaupassakäymisiäni, minkä seurauksena kotoa ei ole löytynyt esimerkiksi kunnollisia aamupalatarpeita. Olen viettänyt pitkiä päiviä kaupungilla ja syönyt, jos olen muistanut ja ehtinyt, eli päiväsyömisetkään eivät ole menneet ihan putkeen. Illalla olen sitten syönyt senkin edestä.

En tiedä, mikä syömisen suunnittelemisessa on niin vaikeaa, sillä pystyn kyllä muiden asioiden suhteen suunnittelemaan, mitä aion päivän aikana tehdä.

Kävin alkuvuodesta ravitsemusterapeutilla muutaman kerran. Silloin tunsin hetkellisesti, että pystyn syömään ”järkevästi”, mutta nyt se ei onnistu ollenkaan. Pitäisiköhän tässä alkaa taas pitää ruokapäiväkirjaa? Ajatus aiheuttaa ahdistusta, mutta kun viimeksi pidin ruokapäiväkirjaa, olin motivoituneempi syömään ”kunnon ruokaa”.

Jos jollakulla on neuvoja jaettavaksi asti, olen pelkkänä korvana (tai, koska en lue tätä ääneen, pitäisi kai sanoa olevansa pelkkänä silmänä).

Olen lihonut

Kuten otsikossa sanoinkin, olen lihonut. Vaa’attomana en osaa sanoa, paljonko, mutta sen verran kuitenkin, että se näkyy vaatteiden istuvuudessa.

Itsensä hyväksyminen on monimutkainen prosessi. Olin kuvitellut olevani kohtalaisen sinut kehoni kanssa, mutta ilmeisesti olinkin sitten sinut vain aiemman painoni kanssa. Tämä ajatus on ristiriidassa sen kanssa, miten katson muita vartaloita. Näen niissä kauneutta, myös huomattavasti minua lihavammissa vartaloissa. Näköjään olen kuitenkin asettanut itselleni ehtoja, joiden pitää täyttyä, jotta kelpaisin. (Kelpaisin kenelle?)

 

Mutta aiheesta aivan toiseen: Olen seurannut mielenkiinnolla, minkälaisilla hakusanoilla tähän blogiin on päädytty. Ajattelin jakaa kanssanne niistä muutaman:

  • tosi videot: Ei aavistustakaan, mitä tällä on etsitty, mutta epäilen, ettei sitä löytynyt täältä.
  • voiko läski: Kyllä! Läski voi mitä vain!
  • lihavuus blogi: Olen varsin iloinen, että tällainen haku päätyy tänne.
  • sadepäivän ruokaa: Nyt jäin miettimään, olisiko minun pitänyt linkittää se ruokaohje, jonka koin ongelmalliseksi.
  • miksi tunnen itseni lihavaksi: En valitettavasti tiedä.
  • ihminen joka syö tosi paljon: Tämä haku meni aika nappiin.

Tänään en jaksa

Mietin pitkään, kirjoittaisinko tästä aiheesta, mutta päätin lopulta tarttua siihen, ihan rehellisyyden nimissä.

Tänään olen ilmeisesti noussut väärällä jalalla. Tänään en pidä itsestäni, tänään ei ole mukavaa olla minä. Lihavuus ei (edelleenkään) ole tunne, mutta tänään se voisi yhtä hyvin olla. Koen itseni vastenmieliseksi ja suljen hississä silmät, jotten näkisi peilikuvaani.

Välillä on tällaisiakin päiviä. Minulla on oikeus myös niihin. Mielessä jyskyttää ajatus, joka käskee minua vääntämään naamani hymyyn ja muistamaan, että olen ”iloisen lihavuuden käyntikortti”. Tänään en ole iloinen, olen pelkästään lihava. Läski. Pallo. Tänään nuo sanat kuulostavat negatiivisemmilta kuin yleensä.

Huomenna voi olla parempi päivä.

 

Tuli tuossa mieleen, kun Sekamehu suositteli löytämäänsä ilmeisesti vegaanista levitettä, että kiinnostaisiko teitä lukijoita lukea ruoasta enemmänkin. Mieleen tulee tässä heti kaksi teemaa, ensimmäisenä uusien vegaanisten elintarvikkeiden testaaminen, ja toisena se, miten ja mitä syön. Toki, jos jokin muu ruokaan ja syömiseen liittyvä teema kiinnostaa, olen avoin ehdotuksille.

Pari sanaa laihdutusvalmisteista

En suosittele.

No, ehkä kirjoitan vielä vähän enemmän kuin nuo pari sanaa. Google-haulla ”laihdutusvalmisteet” löytyy 22 300 osumaa (ja englanniksi vaikka kuinka paljon). Yksi ensimmäisistä hakutuloksista on laihdutuslääkkeitä vertaileva sivusto. Siellä sanotaan mm. seuraavaa:

Sinäkin voit saavuttaa tavoitteesi

Laihduttaminen voi olla helppoa – kun otat avuksi sopivat laihdutusvalmisteet. Useimmat täällä esitellyt laihdutusvalmisteet ovat puhtaita luonnontuotteita. Siksi ne todennäköisesti sopivat myös sinulle!

Minun on ihan pakko tarttua tuohon. Myös kärpässieniet ovat puhtaita luonnontuotteita. Mutta menkäämme eteenpäin. Sivustolla neuvotaan ja luvataan myös näin:

 

Tutustu siis tuotekohtaisiin esittelysivuihimme — ja tilaa vaikkapa useamman laihdutusvalmisteen ilmaiset esittelypakkaukset.

Näin sinäkin voit löytää hoikemman ja pirteämmän minäsi jo alkuvuodesta!

Minulle ei ole täysin selvää, mikä ero on laihdutusvalmisteella ja laihdutuslääkkeellä, joten etsin Googlesta myös jälkimmäisellä sanalla. Ja voi, mitä löysinkään!

Oikeanlaisen laihdutuslääkkeen avulla jokainen voi pudottaa painoaan nopeasti ja pysyvästi. Tärkeintä on tehdä päätös ja aloittaa laihdutus heti!

[…] Sillä tänä päivänä on turha kärsiä ylipainosta koska nykyaisilla laihdutuslääkkeillä jokainen voi näyttää hoikemmalta ja terveelliseltä ilman suurta vaivannäköä.

Kovia lupauksia.

Minulle tutuin laihdutusvalmiste on Alli (en siis ole itse sitä käyttänyt, mutta olen kuullut ja lukenut siitä enemmän kuin muista markkinoilla olevista valmisteista). Yllä annetuilla lupauksilla on hintansa, sillä jos rasva ei imeydy, se poistuu luonnollista kautta. Tässä pari poimintaa aiheesta:

Mä kokeilin sitä kerran muutaman päivän ajan sillä seurauksella, että uloste oli porkkananväristä ja aivan öljyistä, eikä sitä saanut aina pidätettyä, se oli niin öljystä liukasta että noro valui vaan pakaroiden välistä vaikkei edes tuntunut vessahätää. Kuljin muutaman terveysside pöksyissä yötä päivää ja päätin sit lopettaa valmisteen käytön. Olisi pitänyt siirtyä tosi tosi rasvattomaan ruokavalioon mikä ei nyt tässä elämäntilanteessa onnistunut, laittaa siis itselle ihan eri ruuat kuin muulle perheelle. Söin siis ihan tavallista kotiruokaa, en mitään ranuja ja hamppareita. Vajaa kilo kyllä lähti kokeilun aikana, en tiedä oliko Allin ansiota vai sen että yritin rajoittaa syömisiäni, vai sekä että. (Lähde)

Olen kokeillut Allia. Kokeilin sitä en niin rasvaisen ruuan kanssa ja ripuli tuli. Olen kuullut, että lähes kaikki Allin käyttäjät ovat kakkineet housuihin. Elikkä varoituksen sana!  (Lähde)

Kyse on siis siitä, mikä on kellekin se pienempi paha. Toki on ihmisiä, joille yllä olevia tai muitakaan sivuvaikutuksia ei tule, mutta minun tietääkseni he ovat vähemmistö. Myönnän kyllä, että olen tässä asiassa kaikkea muuta kuin puolueeton. Siksi kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä te lukijat olette asiasta.

Hyvää ruokaa

Ruokakaupat tuntuvat välillä olevan varsinaisia miinakenttiä. On liikaa valintoja, joita pitää tehdä ja jotka usein joko sulkevat toisensa pois tai ovat ristiriidassa keskenään. On hiilijalanjälkeä ja muita ympäristökysymyksiä, eettisiä kysymyksiä, erilaisia makumieltymyksiä ja ruokaan käytettävissä oleva rahamäärä on rajallinen.

Muistan erinäiset kerrat vaikkapa nyt kaupan leipäosastolla, missä tutkin pitkään ja hartaasti tarjolla olevia tuotteita. Oli luomua, oli täysjyvää, oli erilaisia sekaleipiä, oli lisäaineetonta, ja kaikkea muutakin ja sitten vielä se yksi ”parasta ennen huomista” -leipä, jonka olisi saanut halvemmalla. Minä ainakin henkilökohtaisesti läkähdyn tuohon vaihtoehtojen paljouteen enkä osaa päättää, mikä näistä nyt sitten olisi paras, mikä olisi hyvää ruokaa muutenkin kuin makunsa puolesta.

Ostopäätöksiäni ohjaa pitkälti se, että olen vegaani. En osaa edes kuvitella, miten pystyisin tekemään ostoksia ihan vaikka tuossa lähikaupassa, jos minulla ei olisi tällaista ”rajoitetta”. Margariineissa on (tietääkseni) yksi vegaanivaihtoehto, meidän kaupan kasvikermoissa samoin. Myslihyllyssä on yksi minulle kelpaava myslilaatu. Ja niin edelleen. Isoissa kaupoissa olen hukassa, sillä yhteen  vaihtoehtoon tottuneelle on vaikeaa valita esimerkiksi kuudesta erilaisesta vegaanisesta levitteestä. On tietysti hienoa, että vaihtoehtoja on, mutta tästä huolimatta minusta tuntuu helpommalta käydä tuossa lähikaupassa, mistä saa tuttuja, turvallisia ja käytössä kelvolliseksi havaittuja tuotteita.

 

Syöjätär

Ei ole montaa asiaa,
joihin uhraisin yhtä paljon aikaa
kuin syömiseen tai sen suunnitteluun

Ei montaa asiaa,
joihin uhraisin yhtä paljon rahaa
kuin hyvään ruokaan

En tingi syömisestäni,
vaan vaadin laadukkaita
eettisesti tuotettuja raaka-aineita

Syön ne ja niistä tulee osa minua
Syömällä hyvää ruokaa
minustakin tulee hyvä