Vihollinen

Minulla on vihollinen lipaston alla. Vihollisen nimi on vaaka. Tarkoituksena on ollut askarrella siitä mukavaaka (yay scale), mutta en vielä ole saanut aikaiseksi. Toistaiseksi se on siis vielä ihan tavallinen vaaka, josta näkee, montako kiloa painan. Toistaiseksi en ole kokeillut.

Suhteeni vaakoihin ja itseni punnitsemiseen on ollut vaikea suunnilleen niin pitkään kuin muistan. On ollut aikoja, joina punnitsin itseni joka aamu, ja aikoja, joina elin vaa’attomassa taloudessa. Toisaalta haluaisin tietää, paljonko painan, mutta toisaalta tiedän, että vaa’alla käynti ei tee minulle hyvää. On helpompi pitää itsestään, kun ei pelkistä itseään numeroiksi, ei mittaa arvoaan painolla, painoindeksillä tai muulla ulkopuolisen tahon määrittämällä mittarilla, joka kertoo, minkälaisia meidän tulisi olla.

Vaihtoehtoja punnituksessa on kolme: painoni on joko noussut, laskenut tai pysynyt ennallaan. Jos painoni ei ole muuttunut, tilanne on neutraali. Jos painoni on laskenut, alan analysoida elämäntapojani, jotta saisin tietää muutoksen syyn ja jotta voisin jatkaa samalla linjalla. Ja vastaavasti, jos painoni on noussut, analysoin elämäntapojani löytääkseni syyn painon nousulle. Tämä tapahtuu huomaamatta, automaattisesti.

Jokin itsensä punnitsemisessa käynnistää ei-toivottuja ajatusketjuja. Kun vaaka kertoo, kuinka lihava olen, lihavuudesta tulee konkreettisempaa. Itsensä punnitseminen on ongelmallista, ainakin minulle, sillä siihen liittyy ajatus siitä, että olisi parempi olla tietynpainoinen ja että vaa’alla käyminen on yksi keino hallita elämää ja pyrkiä kohti tätä tiettyä painoa.

Vaa’an näyttämä luku on yksinkertaistava, johdonmukainen ja selkeä. Helppo tilastoida. Toimivan vaa’an saa kirpputorilta alle vitosella eivätkä uudetkaan ole kovin kalliita. Tämä tekee painon tarkkailusta helppoa. Se on paljon helpompaa (ja halvempaa) kuin monien merkityksellisempien muuttujien tarkkailu. Se on jotain konkreettista, mitä jokainen voi tehdä kotonaan.

Joku voisi sanoa, että elän itsepetoksen maailmassa, koska en halua tietää painoani. Jos niin on, tämä itsepetos tukee hyvinvointiani ja auttaa minua pitämään itsestäni enemmän. Se on minusta arvokkaampaa kuin jonkin numeron tietäminen.

Advertisement

Ikioma mukavaaka

 

Vanha vaaka kirpputorilta: 3 €.

 

Maali: 5 snt.

 

Vaaka, joka sanoo, että olen suloinen: Priceless!