Blogiarkistot

Syksyisiä ajatuksia

Tämänhetkistä elämäntilannettani voisi kuvata sanoin ”juuri ja juuri hallittu kaaos”. Periaatteessa asiat ovat hyvin, mutta eivät sitten kuitenkaan. Ja loppujen lopuksi sitten kuitenkin ovat.

Johtuneeko sitten vuodenajasta ja alkavasta pimeydestä, mutta suuri osa minua haluaisi vain syödä suklaata ja kuunnella äänikirjoja peiton alla. Toisaalta kaduilla on kiva kulkea, kun lehdet kahisevat jaloissa.

Tänään en mennyt tanssimaan. Toivottavasti saan mentyä ensi viikolla, sillä itseni tuntien osaan arvioida, että jos välistä jää kaksi kertaa peräkkäin, en varmaan saa itseäni motivoitua enää jatkamaan. Yksi kerta ei vielä ole niin paha juttu, tai ainakin yritän uskotella itselleni niin. Ja jos uskon sen, saan itseni ehkä menemään ensi viikolla tunnille. Toivoa sopii.

Blogiin kirjoittaminen on sekin tökkinyt. Jotenkin olen ajautunut ajattelemaan, että minulla on tällaisen blogin pitäjänä velvollisuus toimia lihavuuden hyväntahdonlähettiläänä, velvollisuus olla iloinen ja velvollisuus elää elämää, jossa sattuu ja tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Eikä kenenkään elämä ole aina mielenkiintoista tai jännittävää. Tai ainakaan minun ei ole, enkä rehellisesti sanoen jaksaisikaan sellaista elämää. Minun elämäni on loppujen lopuksi aika pieni.

Olen nyt ollut noin kuukauden ilman tupakkaa, ja ajattelin tsempata itseäni ja muita (jos tätä joku tupakoija lukee) tupakoimattomuuteen listaamalla asioita, joista nautin tupakattomana. Voin esimerkiksi

  • neuloa ilman, että tupakan haju tarttuisi käsistä neuleeseen
  • käyttää töissä tupakkatauot venyttelyyn, joka virkistää tupakkaa paremmin
  • olla rennosti paikoissa, joissa ei saa tupakoida
  • käyttää aiemmin tupakkaan kuluneet rahat hömppään ja vielä säästöönkin jää vielä vähän
  • nukkua ilman, että herään yöllä yskimään
  • nukkua aamulla vartin pidempään (tupakoimattomille selvennykseksi: yhtä savuketta polttaa noin viisi minuuttia ja tupakointiaikoinani poltin kolme savuketta aamuisin ennen töihin lähtöä).

Hyviä asioita.

Syksy

Syyskuu yllätti, vaikken olekaan autoilija. On se aika vuodesta, kun ihmiset ”ottavat itseään niskasta kiinni”, ”tarttuvat härkää sarvista” ja muutenkin aktivoituvat. Itse en ole suunnitellut juuri mitään ja nekin vähät suunnitelmat ehtivät jo mennä mönkään, joten ei niistä sen enempää.

Lyhesti minulle kuuluu seuraavaa:

  • tupakoimattomuus jatkuu, vaikka ensimmäisten päivien autuas olo onkin jo himmentynyt arjeksi
  • huomasin, että MSM-jauhe maistuu suunnilleen yhtä pahalta suuressa määrässä vettä kuin pienessä määrässä vettä, joten sekoitan sen nykyään vähempään veteen ja yritän juoda niin nopeasti, etten ehdi maistaa
  • en ole jaksanut miettiä syömisiäni.

Elämä heittelee, ja tänään elämäni heitti minut miettimään leluja. Olen mahdollisesti aloittamassa nukkekodinsisustusprojektin ja mieleeni tuli, että haluan nukkekotiini kaikennäköisiä ihmisiä (ellen päädy eläinasukkaisiin), eri pituisia, eri levyisiä, eri värisiä, kaikin tavoin erilaisia. Valmistaisikohan joku sellaisia, vai opettelenko tässä syysiltojen pimetessä myös nukentekoa… Tai sitten päädyn niihin eläinhahmoihin, eläinten valtaama autiotalo voisi sekin olla projektina mielenkiintoinen. Saa nyt nähdä, mitä tästä tulee.

Elän selkeästi jälleen ”juuri ennen” -hetkeä. En vielä ole edes nähnyt kyseistä nukkekotia, mutta nyt jo pää on enemmän kuin täysi ideoita; on autiotaloa, avaruustaloa, taiteilijakommuunia, kauhutaloa ja vaikka mitä muuta.

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomasin, että onhan minulla suunnitelmia syksylle, ja vielä kokonaisen talon verran! Joskus on vähän pitkät piuhat ja lisäksi minun on vaikea mieltää harrastukseksi asioita, joita tehdäkseen ei tarvitse mennä tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan tekemään samaa kuin kaikki muutkin paikassa olijat.