Suolakurkku ei ole vihannes

Kuten olen ehkä joskus maininnutkin, sairastan lihavuuteen liittymätöntä sairautta, johon minulla on lääkitys. Käyttämäni lääkityksen takia minun pitää käydä verikokeissa vähintään kerran vuodessa sen varmistamiseksi, että kaikki on kunnossa. Tällä kertaa sain verikoelähetteen lisäksi lähetteen ravitsemusterapeutille. Häneltä sain runsaasti neuvoja ja muutamia kotitehtäviä, sekä uuden ajan elokuun alkupuolelle. Minut punnittiin, mutta olin selin vaakaan, joten en tiedä, paljonko painan. Sen tiedän, että olen painavampi kuin edellisellä käynnilläni muutama vuosi sitten.

Yksi saamistani kotitehtävistä oli pitää kirjaa siitä, miten paljon käytän rahaa ”mielihyväruokiin” (terapeutin käyttämä sanamuoto) ja miten paljon ”täysipainoiseen ruokaan” (myös terapeutin käyttämä sanamuoto). Ilmeisesti minun olisi tältä pohjalta tarkoitus havahtua siihen, että käytän ruokarahoistani kohtuullisen suuren (vaiko peräti kohtuuttoman suuren?) osan mielihyväruokiin.

Yritin ihan tosissani tarkkailla rahankäyttöni jakautumista, mutta jouduin toteamaan, että en osaa. En nimittäin osaa vetää rajaa täysipainoisen ruoan ja mielihyväruoan välille. (Ja totta puhuen minua myös häiritsee kovasti se, että ruokia luokitellaan kiellettyihin ja sallittuihin. Niin pitkälle tämä ravitsemusterapeutin tekemä jaottelu ei mene, mutta ei se minusta myöskään ole kovin kaukana siitä.) Jotkin ruoat ovat helppoja tapauksia — jäätelö ei ole täysipainoista ruokaa ja ruisleipä ei ole mielihyväruokaa. Salaatti on ehkä enemmän täysipainoista ruokaa, mutta onko se sitä yhä, jos lisään salaatinkastiketta ja vegejuustokuutioita? Entäs hedelmät? Onko rypsiöljy mielihyväruokaa, jos siinä uppopaistaa vihiksiä, mutta täysipainoista ruokaa, jos sitä laittaa maltillisesti kokojyväsämpylätaikinaan?

Puhuimme terapeutin kanssa myös Facebookin Sipsikaljavegaaniryhmästä. Itse olen kokenut ryhmän monella tavalla hyväksi, mutta terapeutti suhtautui asiaan nihkeästi. Rivien välistä olin aistivinani (tosin tunnustan, että tässä saatan tehdä ylitulkintoja), että ravitsemusterapeutin mielestä ”tykkään syödä ja ruoka on hyvää” -asenne ei ole hyvä asia. Hän myös kysyi minulta, noudattaisinko vegaaniruokavaliota jopa terveyteni uhalla. Mielestäni kysymyksenasettelu on järjetön. Tiedän, että syömiseni on monella mittarilla mitattuna kaikkea muuta kuin optimaalista. Uskon kuitenkin, että se ei kuin ihmeen kautta tuosta vain korjautuisi, jos ottaisin ruokavaliooni eläinperäisiä elintarvikkeita. Itse asiassa tilanne voisi jopa muuttua huonommaksi, jos minä itse tai joku muu taho ”pakottaisi” minut käyttämään ravinnokseni tuotteita, joiden käyttäminen sotii eettistä vakaumustani vastaan. Myös mielenterveys liittyy kehon terveyteen.

Mainokset

Posted on kesäkuu 5, 2016, in Uncategorized and tagged , , , , . Bookmark the permalink. 4 kommenttia.

  1. Heissan! Miksi menit ravitsemusterapeutille, jos et koe syömistapojasi ongelmallisina? Kysyn, koska olen utelias, enkä ymmärrä. Mukavaa kesäkuuta!

    • Hei! Menoon on useitakin syitä, mutta päällimmäisenä se, että käyttämääni lääkitystä on hiljattain muutettu ja se puolestaan vaikuttaa mm. aineenvaihduntaan. Toinen merkittävä syy on se, että olen tänä keväänä kärsinyt poikkeuksellisen voimakkaasta uupumuksesta, jonka syytä yritän selvittää. (Tämän takia verikokeetkin olivat tällä kertaa tavallista perusteellisemmat.)

  2. Kiitos. Toivottavasti jokin syy ja apu vaivoihisi löytyy. Tekstisi perusteella keksin yhden mielestäni järkeenkäyvän syyn, miksi ravitsemusterapeutti kyselee vakaumuksestasi: hän yrittää selvittää, miten suhtaudut terveyteesi ja millä tavalla ajattelet itse syömistesi vaikutuksesta terveyteesi. Tuollaiset kysymykset on vegaanille osotettuina tuntuvat usein ikäviltä (ainakin minulle), mutta ravitsemusterapeutin tarkoituksena ei ehkä ole vaikuttaa eettisiin (eläinoikeudellisiin) valintoihisi vaan selvittää, millä tavalla ajattelet omasta terveydestäsi ja minkälaiset prioriteetit sinulla on.

    LIsäksi mietin tuota ruokajaottelua: tekisin sen itse niin, että jos ruoka-ainetta on ostopäätöstä tehdessä tarkoitus käyttää karkeasti jaoteltuna fyysisen hyvinvoinnin kannalta ”täysipainoisesti”, laittaisin sen täysipainoiseksi, ja jos ostopäätöstä tehdessä suunnitelmana on käyttää sitä ensisijaisesti mielihyvän lähteenä, laittaisin sen mielihyväruuaksi. Eli rypsiöljy ostettuna ajatuksissa kevyesti ruskistaa sillä höystettynä tofuviipaleita on täysipainoinen silläkin uhalla, että sillä ehkä lopulta päätyisikin uppopaistamaan vihiksiä. Salaatin laittaisin mielihyväruuaksi, jos ostohetkellä suunnitelmana on syödä se voimakkaasti kastikkeen ja vegejuustokuutioiden peittämänä, mutta täysipainoiseksi ruuaksi, jos ostohetkellä suunnitelmana on laittaa sen sekaan paljon muita rehuja ja sit vain kohtuullinen liraus kastiketta ja vain sopivasti vegejuustokuutioita. Näin mä sen jaottelun tekisin. Ehkä ravitsemusterapeutti pyydettäessä avaa tehtävänantoa lisää, jos se tuottaa ongelmia? Tsemppiä!

    • Kiitos perinpohjaisesta kommentista 🙂 Tuo ajatuksesi ruokien jaottelusta voisi hyvinkin selkeyttää asioita. Lähtee siis kokeiluun

      Totuuden nimessä lisään edelliseen kommenttiin myös ajatuksen siitä, että syömisen(i) ongelmallisuus ja ongelmattomuus eivät ole joko-tai-asioita. Osa syömisestäni on varmasti ongelmallista ja on tapoja, joita haluaisin muuttaa käytöksessäni. Niistä ehkä joskus toiste.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: