Liikunnan ikävyydestä ja ikävyden selättämisestä

Aloitan tämänkertaisen tekstini luettelemalla muutamia ajatuksia, joita olen kuullut, kun puhe on kääntynyt liikuntaan:

  • Liikunnan tulee olla tavoitteellista ja tavoitteiden toteutumisesta tulee pitää kirjaa.
  • Tavoitteellisen liikunnan ei kuulukaan olla mukavaa tai tuntua hyvältä — no pain, no gain!
  • Jos olet lihava ja harrastat liikuntaa, teet sen laihtuaksesi.

Arvaatte varmaan, mitä mieltä olen listan väitteistä. Jos ette arvaa, niin minäpä kerron: Sontaa! Täyttä sontaa! Juuri tuollaiset väitteet johtavat siihen, että liikuntaharrastuksen aloittamisen tai etsimisen kynnys kasvaa. Ne antavat liikunnan harrastamisesta täysin vääristyneen kuvan. Ainakin voin sanoa asian olleen näin omalla kohdallani.

Myönnän olevani kovin mukavuudenhaluinen eikä minua saisi millään tekemään säännöllisesti yhtään mitään, mikä tuntuisi minusta pahalta. Sitä sain tarpeeksi koulun liikuntatunneilla, joilla sivumennen sanoen oli suuri rooli prosessissa, joka sai minut karttamaan ihan kaikkea liikuntaa vuosiksi. Juuri (perus)koulun liikuntatunneilla opin vertaamaan itseäni (ja ”huonouttani”) muihin (ja ”parempiin”) ja sisäistin mm. ajatusmallit, jotka listasin tämän tekstin alussa. Nyt haluan nostaa niiden vastapainoksi pintaan seuraavat ajatukset:

  • Jokaiselle on olemassa sopiva laji (tai jopa useampi), se täytyy vain löytää.
  • Liikunta hoitaa sekä kehoa että mieltä.
  • Liikunta saa olla hauskaa ja sen tulee tuntua hyvältä.
  • Liikkuessa pitää muistaa kuunnella kehoaan ja kunnioittaa sen rajoja.

Noista tärkein on tietysti tuo viimeinen. Toivon liikunnan iloa ihan kaikille tätä lukeville!

Mainokset

Posted on maaliskuu 16, 2014, in yleinen and tagged , . Bookmark the permalink. 2 kommenttia.

  1. Fiksuja ajatuksia! Noista kolmesta väitteestä vain ensimmäinen pitää mielestäni siinä mielessä paikkaansa, että monia tavoitteellinen liikunta motivoi. Mutta liikunnan ei missään nimessä ole pakko olla tavoitteellista, vaan nimenomaan homma toimii niin, että jokainen liikkuja löytää ne itseä motivoivat jutut.

    Itse olen myös tosi mukavuudenhaluinen, ja siksi tykkään harrastaa sellaista liikuntaa, jossa hyvä olo tulee jo liikunnan aikana eikä vasta jälkeenpäin. Olen myös siirtynyt sohvaperunasta liikkujaksi sen verran hitaasti ja pienin askelin, että mukavuusalue on siinä samalla laajentunut, niin en ole oikein koskaan joutunut liikoja taistelemaan sen kanssa, että pitäisi liikkua, mutta liikunta tuntuu liian rankalta tai muuten vastenmieliseltä.

    Kirjoitin itse jokin aika sitten postauksen, jossa pohdin niitä juttuja, joilla liikunnan saisi osaksi elämää ja jotka minulla ovat toimineet: http://amandanajatuksia.blogspot.fi/2014/01/liikunta-osaksi-elamaa.html

    Liikunnan iloa myös sinulle!

    • Tosiaan, jos on sellaista sorttia, jota tavoitteet motivoivat, niitä on hyvä olla 🙂

      Pikku hiljaa siirtyminen ja totuttelu varmaan tuottaa kestävimmät tulokset, ainakin olen katsellut vierestä ihmisiä, jotka päättävät ”laittaa elämänsä kuntoon kerralla” ja alkuinnostuksen jälkeen palaavat alkutilaan, koska muutos on liian suuri kertarysäyksellä saavutettavaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: