Oletuksia

Uudessa työpaikassa ei ainakaan toistaiseksi saa vegaaniruokaa, joten olen olosuhteiden pakosta ollut eväslinjalla. Tämä kiinnittää luonnollisesti muiden huomion ja olen saanut vastailla monenlaisiin kysymyksiin, usein tulematta oikeasti ymmäretyksi.

Eniten törmään oletukseen, että koska olen a) lihava, ja b) kasvislinjalla, kyseessä on varmasti laihdutuskuuri. Keskustelut menevät suunnilleen näin:

”Oletko sä laihdutuskuurilla, kun sulla on omat eväät?”

”Ei, mä olen vegaani.”

”Ai. Oletko sä kauankin ollut tolla vegaanikuurilla?”

”Joo, monta vuotta jo, eli tämä ei ole kuuri.”

”Mä tunnen yhden naisen, joka oli kuukauden verran vegaanikuurilla. Se laihtui tosi paljon. Oletko sä laihtunut?”

”En juuri.”

”Eikö sun sitten kannattaisi kokeilla jotain muuta kuuria?”

Pyrin pitämään periaatteenani, etten puhu eläinoikeusasioista ruokapöydässä, sillä se ei minusta ole hedelmällinen paikka sille keskustelulle. En myöskään halua kuunnella syödessäni sekasyöjien kommentteja siitä, kuinka he eivät mitenkään pystyisi elämään ilman makkaraa, juustoa tai jotain muuta eläintuotetta, tai kuinka kommentoijat itse syövät lihaa vain hyvin harvoin (varsinkin, kun ”hyvin harvoin” tarkoittaa joka päivää).

Toinen oletus on, että kun näin lihava ihminen väittää olevansa vegaani, sitä ei meinata uskoa todeksi.

”Hei, kyllä sä voit mulle sanoa, että joskus syöt juustoa, en mä kerro kellekään.”

”Mutta kun en mä syö juustoa.”

”No kait sä sentään käyt kesällä jäätelökioskilla.”

”Joo, Ingmanilta saa vegaanista jäätelöä.”

”Ei kun mä tarkoitin ihan oikeaa jäätelöä.”

”No sitä en kyllä syö.”

Kolmas oletus on, että osaan kaikkien kauppojen (ja joskus myös vieraiden maiden kauppojen) kasvisruokien ainesosaluettelot ulkoa.

”Voitko* sä syödä soijanakkeja?”

”Joitain syön, mutta osa ei ole vegaanisia.”

”No mitkä on?”

”En nyt muista, mutta ainesosaluettelostahan sen näkee.”

”Eikö se ole kamalan vaivalloista?”

Neljäs oletus on, että ”melkein vegaaninen” on riittävän hyvä.

”Tää olis muuten vegaanista, paitsi että tässä on herajauhetta. Kai tämä kelpaa sulle?”

* Laitan alaviitteeksi tämän sivupolun, jota olen usein kulkenut: En pidä ilmauksesta ”voin syödä”, sillä voinhan minä teoriassa syödä epävegaanista ruokaa, minulla ei ole mitään tappavaa allergiaa. Itse sanon mieluummin, että jokin ruoka sopii tai ei sovi, tai yksinkertaisesti, että syön tai en syö.

Mainokset

Posted on heinäkuu 6, 2013, in yleinen and tagged , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: